Kiilalankaimusihdit säilyttävät 0,05–10 mm:n rakovälit ja puhdistuvat itsestään jatkuvassa virtauksessa. Vertaa sihtityyppejä ennen kuin määrität vedenoton.
4 min lukuaikaKAIFIL-suunnittelu
Tukkeutunut imusihti ei lakkaa toimimasta huomaamatta – se kuristaa virtausta koko alavirran järjestelmään, kunnes joku poistaa sen puhdistusta varten. Kiilalankasihdit on suunniteltu nimenomaan pidentämään tätä huoltoväliä mahdollisimman paljon, ja syynä on geometria, ei pelkästään materiaali.
Tässä oppaassa käsitellään kiilalankasihtien toimintaperiaatetta, sitä, mikä sihtirakenne sopii mihinkin imujärjestelmään, ja mitä tietoja on määritettävä ennen tilaamista.
Tärkeimmät kohdat
Kiilalankasihdeissä käytetään jatkuvaa V-muotoista lankaprofiilia, joka laajenee sisäänpäin, mikä takaa niille itsepuhdistuvan ja tukkeutumista estävän suorituskyvyn jatkuvassa virtauksessa.
KAIFILin kiilalankavalikoima kattaa rakovälit noin 0,05–10 mm:n välillä putki-, sylinteri- ja paneelimuodoissa.
Sihdin muodon (T-imusihti, rumpu, puolitynnyri tai paneeli) tulee vastata vesistön virtauskuviota, ei pelkästään tavoiteltua rakokokoa.
Materiaalivalinta (SS304:stä aina Hastelloy-/Inconel-materiaaleihin) riippuu altistumisesta makealle vedelle tai merivedelle, ei rakokokoosta.
Miksi kiilalankasihdit vastustavat tukkeutumista paremmin kuin metallilankakudokset?
V-muotoinen kiilalankaprofiili on mekaaninen syy siihen, miksi kiilalanka toimii paremmin kuin litteä metallilankakudos samalla nimellisellä aukkokoolla jatkuvan virtauksen imukäytössä. Jokainen lanka on sisäpinnaltaan leveämpi kuin ulkopinnaltaan, joten rakoon pääsevällä hiukkasella on enemmän tilaa kulkea läpi kuin sellaisella, joka yrittää juuttua ja muodostaa sillan aukon yli.
Tämä geometria antaa kiilalangoille niiden tukkeutumista estävät ja itsepuhdistuvat ominaisuudet jatkuvassa virtauksessa – roskat, jotka muodostaisivat vakaan sillan kudotun metallilankakudoksen aukon yli, pyrkivät sen sijaan kulkeutumaan kiilalangan raon läpi tai huuhtoutumaan siitä pois.
Kiilalankasihtisylinterit – jatkuva rakoaukko kiertää koko kehän, mikä tarjoaa huomattavasti suuremman tehollisen avoimen pinta-alan kuin vastaava reikälevyrakenne samalla reikäkoolla.
Yksityiskohta, joka jää huomaamatta alustavissa vedenottosuunnitelmissa, ei ole rakokoko – vaan se, että vapaa pinta-ala, eikä pelkkä raon leveys, määrittää lähestymisnopeuden, ja lähestymisnopeus on yleensä se, mitä lakisääteiset kalansuojeluvaatimukset todellisuudessa säätelevät. Kahdella sihdillä, joissa on täysin samat rakoaukot, voi olla merkittävästi erilaiset vapaan pinta-alan prosenttiosuudet riippuen langan välistyksestä ja profiilista.
Mikä rakolankasihdin muoto sopii vedenottoosi?
T-vedenotto-, puolitynnyri-, I-tyypin ja rumpusihdit sopivat kukin eri virtauskuvioon, ja valinnan tekeminen pelkän rakokoon perusteella sovittamatta muotoa asennuspaikan geometriaan on yleinen suunnitteluvirhe. Rumpumalliset sihdit toimivat hyvin järvissä ja tekoaltaissa, joissa ei ole voimakasta lineaarista virtaussuuntaa, ja ne sopivat asennuksiin, joissa tilarajoitukset sulkevat pois T-vedenottorakenteen.
Rantaan tai penkereeseen asennettavat vedenottolaitteet
Tasopaneeli
Sihdit; vedenpoisto- ja kuivatussovellukset
Eikö olekin houkuttelevaa vain tilata se rakokoko, jota määritykset edellyttävät, ja antaa asentajan selvittää asennussuuntaus? Tällainen lähestymistapa johtaa juuri siihen, että imusihti taistelee omaa virtauskuviotaan vastaan sen sijaan, että toimisi sen mukaisesti – muototekijä on suunnittelupäätös, ei asennusyksityiskohta.
Mikä rakoväli sinun tulisi määrittää?
Kiilalankaimusihtien rakovälit ovat tyypillisesti noin 0,05–10 mm, ja oikea valinta riippuu pienimmästä roskakoosta, joka jäljempänä olevan järjestelmän on suljettava pois, suhteutettuna siihen, kuinka paljon vapaata pinta-alaa on varaa menettää hienomman rakovälin vuoksi. Karkeammat rakovälit suojaavat pumppuja ja putkistoja karkealta roskalta; hienommat rakovälit puolestaan suojaavat kaloja ja pidättävät hienoa sedimenttiä, mikä kuitenkin lisää lähestymisnopeutta tietyllä virtausmäärällä.
Räätälöidyt kiilalankasihtiosat, jotka on valmistettu tietyn rakovälin ja profiilin mukaan sen sijaan, että ne valittaisiin vakioluettelokoosta.
Kunnallisissa ja teollisissa vedenottosihtien RFQ-tarjouspyynnöissä alun perin pyydetty rakoväli ja teknisen arvioinnin jälkeen todellisuudessa toimitettava rakoväli ovat usein erilaisia — lakisääteiset kalojen suojeluun liittyvät virtausnopeusrajoitukset, eivätkä pelkästään roskien koko, päätyvät usein määrittämään lopullisen spesifikaation, kun täydellinen virtauslaskenta on tehty.
Muuttuuko materiaalilaatu vesilähteen mukaan?
Kyllä — makean veden ja meriveden ottolaitteet vaativat eri materiaalilaatuja jopa identtisellä rakojen geometrialla. SS304 soveltuu riittävän hyvin yleiseen makean veden käyttöön, kun taas SS316L kestää paremmin kloridirasitusta murtovesi- tai merivesiottolaitteissa. Jos mukana on H2S-kaasua tai voimakasta kemiallista altistusta, Duplex 2205, Hastelloy tai Inconel ovat käytännöllisiä valintoja tavallisen ruostumattoman teräksen sijaan.
Käyttökohteita ovat muun muassa vesikaivot ja kunnallinen vedenottosihtaus, elintarvike- ja juomateollisuuden prosessointi, kaivos- ja kiviainesten erottelu, sellun ja paperin kiintoaineiden erottelu sekä hartsiloukut tai jakolaitteiden sisäosat — joissa kaikissa käytetään samaa perusrakolankageometriaa, ja materiaali sekä rakoväli säädetään käyttökohteen mukaan.
Usein kysytyt kysymykset
Mitä eroa on T-mallisella vedenottosihdillä ja rumpuvedenottosihdillä?
T-mallinen vedenottosihti on suunniteltu suoraviivaiseen virtaukseen joissa tai kanavissa, kun taas rumpusihti sopii järviin, tekoaltaisiin tai kohteisiin, joissa ei ole voimakasta lineaarista virtausta, ja se voidaan asentaa pysty- tai vaakasuoraan ahtaissa tiloissa.
Miksi rakolankasihdit vastustavat tukkeutumista paremmin kuin reikälevyt?
V-muotoinen lankaprofiili levenee sisäpuolelta, mikä antaa kiinni jääneille hiukkasille enemmän tilaa kulkea läpi sen sijaan, että ne muodostaisivat sillan aukon yli — reikälevyillä ja litteillä verkoilla ei ole tätä itsepuhdistuvaa geometriaa.
Minkä rakovälin tarvitsen kalojen suojeluun?
Se riippuu paikallisista säädöksistä ja kohdelajeista, mutta kalojen suojelusihtaus vaatii yleensä tiheämpiä rakovälejä ja alhaisempia lähestymisnopeuksia kuin pelkkä roskien erottelu — varmista voimassa oleva nopeusrajoitus ennen rakovälin lopullista päättämistä, äläkä pelkästään kalan vähimmäiskokoa.
Voidaanko kiilalankasihtejä käyttää meriveden ottolaitteissa?
Kyllä, oikealla materiaalilaadulla — SS316L kestää kohtalaista kloridialtistusta, kun taas aggressiivisemmat merivesi- tai murtovesiolosuhteet saattavat vaatia Duplex 2205 -terästä tai korkeampia seoksia pistesyöpymisen ja rakokorroosion estämiseksi sihdin käyttöiän aikana.
Ovatko kiilalankasihdit vastahuuhdeltavia?
Kyllä — sama avoin, holvaantumaton rakogeometria, joka estää tukkeutumista jatkuvassa virtauksessa, tekee myös kiilalankasihdeistä helposti vastahuuhdeltavia ja puhdistettavia, mikä pidentää huoltovälejä verrattuna hienoon kudottuun verkkoon samalla suodatusasteella.
Johtopäätös
Rakokoko saa usein eniten huomiota ottosihdin teknisissä tiedoissa, mutta muoto ja materiaalilaatu ovat yhtä tärkeitä päätöksiä — jos kaikki kolme valitaan väärin toisistaan riippumatta, sihti toimii huonosti, vaikka rakokoko näyttäisikin paperilla oikealta.
Kiilalangan V-profiili tarjoaa itsepuhdistuvan suorituskyvyn, johon tasainen metalliverkko ja reikälevy eivät pysty vastaamaan
Sovita seulan muoto (T-mallinen imusihti, rumpu, paneeli) kohteesi todellisen virtauskuvion mukaan
Rakoleveydessä on tehtävä kompromissi avoimen pinta-alan ja lähestymisnopeuden välillä, ei pelkästään roskien koon suhteen
Kohdekohtaista suositusta varten lähetä virtausnopeutesi, vesilähde (makea vesi / murtovesi / merivesi) ja roskien tavoitekoko KAIFILin mittatilausvalmistuksen kautta palveluun tai vieraile kiilalankaseulat tuotesivu vakiomuodoille ja -materiaaleille.
Lähteet
Tuotespesifikaatiot ja seulan muoto-ohjeet KAIFIL-kiilalankaseuladokumentaation sekä vedenoton sihtauksen yleisten toimialakäytäntöjen mukaisesti.
